Aamu valkenee, valaisee jo eteisen
Tämän ahtaan pikku kaksion, tai kotihan se on
Yhteinen
Makuuhuoneen ovee raotan, on siellä hämärää
Heidän näen nukkuvan, en tahdo herättää
Vaan siihen jään
Ja musta tuntuu et’voin luopuu mistä vaan, kun mä heidät pitää saan
Lähelläin
Siis muusta viis, voin luopuu mistä vaan, voin tehdä tappavinta työtä puolestaan
Pystypäin
Eihän perhe tää liene aivan sellainen
Kuin on telkkarissa perheet nää tila-automainosten
Mä tiedän sen
Nojaan ovenpieleen, kuuntelen, ne siellä hengittää
Pari unennäkijää, en tahdo herättää
Vaan siihen jään
Ja musta tuntuu, et’voin luopuu mistä vaan, kun mä heidät pitää saan…
Mä en tiennyt aikoinaan, mihin vielä joudunkaan
Mä en tiennyt kuinka paljon rakkautta heiltä saan
Ja pystyn antamaan
Voin luopuu mistä vaan
Voin luopuu mistä vaan
Ja musta tuntuu, et' voin luopuu mistä vaan, kun mä heidät pitää saan…
Aamu valkenee, valaisee jo eteisen tän
Yhteisen